Mikaela Ingbergin urheilu-ura ja merkittävimmät saavutukset

Mikaela Johanna Emilia Ingberg syntyi Vaasassa 29. päivänä heinäkuuta 1974. Urheilusta hän kiinnostui jo nuorena, mutta keihäänheiton pariin Ingberg kuitenkin ajautui tavallaan sattumalta. Hän harrasti lapsena monia eri urheilulajeja ja osallistui 10 vuoden ikäisenä seuraotteluun lajeinaan sekä pituushyppy että keihäänheitto. Kisat sujuivat hyvin, ja hän voitti molemmat lajit. Keihäässä tulos oli tuolloin 16,30 metriä, ja se sytytti innostuksen lajiin.

Kauden lopulla Ingbergin paras tulos oli jo selvästi yli 20 metrin. Into keihäänheittoon tietysti kasvoi sitä mukaa, kun taidot ja tulokset kehittyivät. Vielä samana kesänä Ingberg sai isältään harjoituskeihään, punaisen väriltään. Vuotta aiemmin Tiina Lillak oli heittänyt keihäänheiton maailmanmestaruuteen Helsingissä puna-valkoisella keihäällä, ja niinpä Ingberg maalasi myös omaan punaiseen keihääseensä valkoisen raidan. Harjoittelu jatkui, ja seuraavana vuonna Ingberg paransi tulostaan 34 metriin.

Urheilu-ura keihäänheittäjänä vauhtiin

Ingberg oli vuonna 1984 jo ikäluokkansa paras tuloksella 34,66 metriä, ja tuloskehitys jatkui menestystä enteilevästi. 50 metrin raja ylittyi ensi kertaa vuonna 1990. Ensimmäinen kansainvälinen menestys Ingbergille oli alle 20-vuotiaiden yleisurheilun Euroopanmestaruuskilpailut, jotka pidettiin Espanjan San Sebastiánissa vuonna 1993. Siellä hän otti toisen Suomen saavuttamista kahdesta kultamitalista voittotuloksen ollessa 56,64 metriä. Ingberg löi toiseksi tulleen Englannin Kirsty Morrisonin 72 sentillä.

Yleisurheilun Suomen mestaruuksista kilpailtiin vuonna 1994 Kalevan kisoissa Hyrylässä, Tuusulassa. Mikaela Ingberg voitti Tuusulan kisoissa ensimmäisen naisten Suomenmestaruutensa tiukkaakin tiukemmassa kisassa ennen Taina Uppaa ja Päivi Alafranttia. Uppa hävisi mestaruustaiston vain neljällä sentillä, ja Alafranttikin jäi Ingbergistä ainoastaan 14 cm voittokiskaisun kantaessa 58,54 metriä. Ingbergin ensimmäinen Suomenmestaruus ei jäänyt hänen viimeisekseen, vaan jatkossa mestaruuksia kertyi tasaiseen tahtiin aina aktiiviuran loppuun saakka.

Kansainvälistäkin menestystä alkoi kertyä

Vuoden 1994 heinäkuussa pidettyjen Kalevan kisojen jälkeen olivat vuorossa yleisurheilun EM-kisat, jotka kilpailtiin Helsingissä olympiastadionilla 9.–14. elokuuta. Ingbergille hänen uransa ensimmäiset aikuisten arvokisat olivat kuitenkin lopulta pettymys hänen karsiuduttuaan tylysti loppukilpailusta. Naisten keihään finaali muodostui Helsingissä kovatasoiseksi ja mestaruuden voitti Norjan Trine Hattestad tuloksella 68,00 metriä. Kaudella 1994 Ingberg kiskaisi parhaaksi tuloksekseen 58,70 m. Huippuheitot olivat kuitenkin vielä edessä päin.

Arvokisoja käytiin yleisurheilussa tiuhaan tahtiin ja vuonna 1995 kisattiin maailmanmestaruuksista Ruotsin Göteborgissa elokuussa. Kisat muistetaan tuloksellisesti kenties parhaiten Jonathan Edwardsin ylitettyä kolmiloikassa ensimmäisenä hyppääjänä 18 metrin rajan. Mutta myös Ingbergille kisat olivat menestys. Hän sijoittui lopputuloksissa kolmanneksi heitettyään 65,16 metriä, jolla jäi hopeamitalista vain 6 senttiä. Kultaan vaadittiin 67,56 metrin tulos. Ingberg oli Göteborgin kisoissa ainoa mitaleille yltänyt suomalainen naiskilpailija.

Ensimmäiset olympialaiset ja arvokisaputki jatkuu

Göteborgissa heitetty tulos 65,16 oli Ingbergin kauden 1995 paras tulos, ja häntä onkin pidetty nimenomaan isojen kisojen kilpailijana. Yhdysvalloissa Atlantassa 1996 pidetyt ja pommi-iskun varjostamat kesäolympialaiset eivät kuitenkaan tuoneet Ingbergin toivomaa tulosta, vaan hän jäi lopulta seitsemänneksi. Naisten keihäskulta tuli kuitenkin Suomeen Heli Rantasen ottaessa ensimmäisenä Pohjoismaisena naispuolisena yleisurheilijana olympiavoiton. Kalevan kisoissa Tampereen Ratinassa samana vuonna Ingberg hävisi Suomenmestaruuden Heli Rantaselle parilla metrillä.

Kesäkuussa vuonna 1997 Ingberg heitti lopulta ennätyksekseen jääneen tuloksen 67,32 metriä silloisella niin sanotulla vanhalla keihäsmallilla Dublinissa Irlannissa sijoittuen tällöin kakkoseksi Euroopan cupin kilpailuissa. Samana vuonna Ateenan MM-kisoissa Ingberg sijoittui neljänneksi jääden mitalista lopulta reilun metrin päähän tuloksellaan 66,00 metriä. Seuraavana vuonna hän kuitenkin palasi jälleen arvokisojen mitalikantaan nappaamalla EM-pronssia Budapestissä Unkarissa. Vuosi 1998 oli myös vanhan keihäsmallin viimeinen.

Uusi keihäsmalli ja lisää Suomenmestaruuksia

Keihäsmalli siis vaihtui vuonna 1999, ja Kalevan kisoissa Seinäjoella Ingberg voitti uudella keihäällä toisen Suomenmestaruutensa, jonka hän vielä uusi seuraavana vuonna Lahdessa. Kansainvälistä huippumenestystä ei kuitenkaan tullut sen paremmin Sevillan MM-kisoista 1999 kuin Sydneyn olympialaisista 2000; nainen sijoittui molemmissa yhdeksänneksi. Uuden keihäsmallin ennätyksensä 64,03 metriä Ingberg nakkasi vuoden 2000 syyskuussa Berliinissä Saksassa. Myöskään Kanadan Edmontonin MM-kisoista 2001 ei jäänyt tuomisiksi kuin kuudes sija.

Vielä kerran arvokisojen mitaleille

Münchenissä Saksassa järjestetyissä yleisurheilun EM-kisoissa vuonna 2002 Mikaela Ingberg saavutti viimeisekseen jääneen arvokisamitalin ottaen pronssia. Hopeamitali jäi reilun puolen metrin päähän. Menestystä tuli lisäksi GP-finaalissa Pariisissa, jossa nainen sijoittui kakkoseksi, sekä Maailman cupissa Madridissa, josta heltisi kolmas sija. Suomenmestaruus irtosi Ingbergille Joensuusta samana vuonna, ja vuoden 2003 Helsingin kisojen hopean jälkeen sekä 2004 kotikaupungissa Vaasassa että vuonna 2005 Porissa.

Kilpailu-ura 2000 -luvun lopulla

Vuoden 2003 Pariisin MM-kisojen nelossijan jälkeen ei Ingbergille enää suotu merkittävää arvokisamenestystä. Tuloksena oli muun muassa Helsingin vuoden 2005 MM-kilpailuissa sijoittuminen yhdeksänneksi sekä karsiutuminen loppukilpailusta niin Pekingin olympialaisissa 2008 kuin Berliinin MM-kisoissa 2009. Kansallisella tasolla sekä Ruotsi-otteluissa heitto kuitenkin vielä kulki, ja viimeisen kaikkiaan seitsemästä Suomenmestaruudestaan Ingberg voitti vielä vuonna 2009, joka jäi hänen viimeiseksi kilpailuvuodekseen 2010 keväällä tapahtuneen loukkaantumisen vuoksi.

Uralle äkillinen päätös

Mikaela Ingbergin hieno keihäsura päättyi dramaattisesti olkapäävammaan Yhdysvalloissa harjoitusleirillä keväällä 2010. Kesän EM-kisoista Barcelonasta oli hakusessa neljäs arvokisamitali. Se jäi haaveeksi, ja Ingbergin koko elämä mullistui kertaheitolla. Toisin kuin monella muulla huippu-urheilijalla, oli Ingbergillä onnea, ja hän pääsi heti sairauslomansa jälkeen työhön Suomen Urheiluliittoon. Ingbergin mukaan eniten otti päähän se, että hän heitti viimeisen heittonsa tietämättä sen olevan viimeinen.

Leave a Reply

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *